Hyvinkään Seudun Melojat ry:n historiasta aiheittain!
Perustamisesta
Ajatus yhdistyksen perustamisesta syntyi Risto Rumpusen (koskimelontaharrastaja) ja Jouni Lindgren (Helsingin Merimelojat) sekä Markku Taivainen (ratamelonnan valmentaja, joka muutti Kangasalalta Hyvinkäälle) toimesta. He kutsuivat syksyllä 1985 Hyvinkään Sanomien seurat toimivat –palstan kautta kiinnostuneita tutustumaan melontaan ja katsomaan melontafilmejä. Tämän seurauksena 9. joulukuuta 1985 pidettiin Hyvinkään Seudun Melojien perustava kokous, jossa samalla päätettiin liittyä silloiseen Kanoottiliittoon.
Huhtikuun 28. päivä 1986 pidettiin infotapahtuma jossa jaettiin esitteitä ensimmäisen vuoden retkistä ja toiminnasta. Retket ovat suuntautuneet kauniisiin järvi- ja jokimaisemiin sekä merelle. Etenkin viimevuosina ovat merelliset retket lisänneet osuuttaan ja yleensä olemme meloneet saariston suojissa, hyvällä säällä ulapallakin.
Ensimmäinen Hyvinkään Läpimelonta, joka alkoi Hirvijärveltä vesisateessa, oli 25.5.1986. Ohjelmassa oli mm. ratamelontanäytös ja pelastautumisnäytös Välilammella. Melonta päättyi Nukarinkoskelle.
Yhdistyksen arvoiksi muodostuivat yhteisöllisyys sekä luonnonläheisyys. Retkihenkisessä melonnassa ei ole kilometrejä ja aikoja laskettu kovin tarkasti. Melontakohteisiin tutustutaan muutenkin kuin melomalla. Tauot sekä ruokailut ovat olleet alusta lähtien tärkeitä. Nämä arvot ovat yhä voimissaan.
Kalustosta
Ensimmäiset retket tehtiin itse tehdyillä JokaPoika -kanooteilla, joita tehtiin Vehkojan uudessa seurakuntakeskuksessa Jari Kivimäen ja Vilho ”Ville” Viitalan ohjauksessa. Kanootteja valmistui siellä kymmeniä.
Yhdistyksen ensimmäinen hankinta oli kotimainen Welho-kaksikkokajakki , joka ostettiin edullisesti käytettynä ja korjattuna 1987. Se oli ollut 1986 SuomiMeloo –organisaation johtokanoottina (Iisalmi-Kotka) ja katkennut Kymijoen koskessa. Kajakissa oli erikoisuutena lipputangon pidike ja kuppi-istuimet. Kajakki oli raskastekoinen ja suunniteltu myös armeijakäyttöön, mutta kulki vesillä hienosti. Kajakki on nykyään yksityisomistuksessa kesämökin harrastekanoottina.
Yhdistyksen toinen hankinta oli markkinoiden kevyin kaksikkokajakki, englantilainen Gaybo, joka ostettiin 1989. Kajakki on tilava ja on yhä seuran käytössä!
Kalustoa on säännöllisesti hankittu lisää, jotta retkien järjestäminen ja vuokraaminen sujuu vaivattomasti. Tietoa kalustosta löytyy kotisivuilta.
Toiminnasta
Melontaretket ovat toiminnan painopiste. Alkuvuosina kokeiltiin jokaviikkoisia yhteisiä melontoja, mutta niiden todettiin sitovan liikaa retkitoimintaan keskittynyttä yhdistystä. SuomiMeloo –viestissä olimme monesti myös mukana, mutta osallistuminen sitoi ison määrän ihmisiä kesäaikaan, joten joukkueen kasaan saaminen ei ollut aina helppoa. Hyvin aikaisin vakiintui käytännöksi tehdä vuosittain 5 yhteistä retkeä, joiden järjestelyistä sovitaan talven mittaan. Lisäksi toteutetaan muita retkiä pienemmissä ryhmissä. Melontaretkikohteita Etelä-Suomessa tuntuu riittävän loputtomiin, sillä joka vuosi olemme saaneet uusia kohteita mukaan vaikka aika monta paikkaa on jo meloen katsottu! Nyt on voitu ottaa vuosikymmenien takaisia kohteita jo uudelleen kohteeksi.
Kaluston vuokraus on ollut tärkeä tulolähde, etenkin 1990-luvulla oli vilkasta, kun melontaa kokeilevat aktiivisesti kuljettivat kalustoa.
Pidimme melontapistettä Vantaanjoki -tempauksissa syksyisin Hyvinkään maaseutuopistolla, ensimmäinen oli 1993 ja viimeinen 2006. Järjestäjä oli Hyvinkään Ympäristönsuojeluyhdistys.
Ensimmäinen avoin melontakoulutus järjestettiin Rutikkalammella 1987. Sinä vuonna oli myös tiistai-iltaisin Rytkön leirintäalueella Kytäjärvellä melontaa. Alkuvuosina yhdistyksellä oli Rajamäen uimahallilla oma melontavuoro. Myöhemmin on järjestetty erillisiä melontakursseja esimerkiksi yrityksille.
Henkilöistä
Yhdistyksellä on yksi kunniajäsen, Vilho ”Ville” Viitala. Hän on ollut yhdistyksen alkuvuosikymmenien todellinen aktiivi ja retkien veturi, lisäksi hän oli mukana vetämässä vanerikanoottien valmistuskerhoa. Retkillä Villellä oli mukana lettupannut kangaskasseissa nauloineen ja vasaroineen, jotta niihin saatiin vuoltua kepit varsiksi. Sitten jokainen pääsi kokeilemaan letun kääntöä heittämällä… 1990-luvulla Gölisnäs oli monena vuonna retkikohteena elokuussa ja siellä Ville järjesti leikkimielisen luontopolun lapsille ja aikuisille. Aikuisillakin alkoi hiki valua otsalla, kun polun varrelta piti etsiä ja nimetä 30 kasvinäytettä – ensimmäiset 10 oli aika helppoja löytää (kuusi, koivu, puolukka, jne), mutta niiden jälkeen vaikeusaste nousi ja rajusti. Ville tunnisti kaikki kasvit ulkoa eikä hävinnyt väittelyjä.
Retkillä on ollut lapsia mukana, kyydissä ja melomassa. Pienimmät kyydissä olijat ovat olleet 1-vuotiaita. Gölisnäsin retkillä oli yhteysaluksella kyydissä 11 lasta, koira ja kaksi äitiä – kaikki eivät mahtuneet samaan aikaan kajakkeihin.
Hassuja sattumuksia
Toimintaan luonnossa ja retkiin, joissa on aloituspiste eri kohdassa kuin lopetuspiste, liittyy kommunikaatio olennaisesti. Matkapuhelimet tulivat 1990-luvun puolivälissä ja helpottivat melontaretkien järjestelyitä huomattavasti. Sitä ennen retkien tapaamispaikat ja noutopaikat sovittiin ennakkoon ja vaativat joustavuutta kaikilta – välillä melojia etsittiin iltahämärässä siltojen kohdilta.
Gölisnäsin retkellä 1995 melojan vihkisormus tipahti käsistä mereen sunnuntain aamu-uinnilla. Tietysti vastikään pidennetyn laiturin päästä syvään veteen ja tietysti juuri 7. hääpäivän aamuna. Silloinen Gölisnäsin isäntä Hannu Pitkänen harrasti sukellusta ja lupasi silloin tällöin testata laitteita siinä. Sormus löytyikin 2 vuotta myöhemmin ja kultaisena oli säilynyt merivedessä hyvin, vain liejua piti puhdistaa pois.
Repoveden kansallispuiston retkellä 2007 halusimme tutustua mm. Olhavanvuoren kiipeilykallioon, Mustalamminvuoren näkötorniin, Lapinsalmen riippusiltaan, Kuutinkanavan uittoränniin sekä oikoa kantamalla kajakit kannaksen yli moottorikelkkauraa pitkin. Kannas olikin suo, jossa kaluston kantaminen oli äärimmäisen raskasta. Kaiken kaikkiaan patikointia tuli vähintään saman verran kuin melontaa, joten jalat ja kädet olivat molemmat väsyneitä. Retkiviikonlopun aikana lakkasi TV toimimasta, kun analogiset lähetykset loppuivat.
Melontaretkillä on pelattu leikkimielisesti mölkkyä ja lopuksi melko vakavamielisesti.
Melonnassa ei yleensä kaaduta, mutta Läpimelonnassa on nähty hienoja kaatumisia. Kerran juuri aloittanut nuoripari kumartui tulvaveden aikaan sillan alla samaan suuntaan, jolloin seurauksena oli kaatuminen hyvin savirantaisella Kytäjoella. Kaatujat ja auttajat saveentuivat täysin, mutta varavaatteita keräämällä saatiin kaatujille kuivia varusteita. Ei jäänyt epäselväksi ketä syytettiin. Toisella kerralla oli mukana paikallislehden toimittaja, joka epäili kajakkien olevan herkkiä kaatumaan. Monesta suusta ja monella tapaa vakuutettiin kajakkien olevan hyvin vakaita ja että kaatuminen on hyvin harvinaista. Seuraavassa rantautumisessa toimittaja tietysti kaatui kevään kylmään järviveteen.
Hyvinkään Läpimelonta, se perinteinen ja jokavuotinen
Alun perin läpimelonta oli kirjaimellisesti Hyvinkään läpi, Suolijärven Riihimäen puolelta Tuusulaan Nukarille. Mutta se oli pitkä päivä ja Vantaanjoen ennallistamisen jälkeen etenkin matalalla vedellä melkoista rämpimistä. Ensimmäisen kerran, vuonna 1986, melonta lähti kunnianhimoisesti vieläkin kauempaa, Hirvijärveltä ja osallistuneet muistelevat vieläkin Väliojan pusikkoista alkumatkaa ja vesisadetta. Nykyään riittää, kun lähdetään Suolijärven Hapulahdesta, sillä melottaessa koukataan Riihimäen puolella. Vesitilanteesta riippuen melotaan yleensä Hyvinkäänkylän maaseutuopistolle. Reitti on kaunis, Suolijärven erämaamaisemista Kytäjärven kulttuurimaisemiin ja Kytäjoen sekä Vantaanjoen jokimaisemiin. Evästauot on jaksotettu aurinkoisille kohtiin, joissa on usein ollut lämmintä istua.
Läpimelonta on melottu joka vuosi toukokuun alussa. Joskus melontaa on hieman aikaistettu, jotta vettä riittää hyvin jokiosuudella, mutta joskus jokiosuus on jätetty pois. Usein on oltu liikkeellä tulvaveden aikaan, jolloin siltojen alitukset ovat olleet haasteellisia, mutta toisaalta Kytäjän peltojen kohdalla on pusikkokohdat voinut kiertää pellon poikki melomalla. Myöhäinen kevät on saattanut tarkoittaa järviosuuksilla jäiden kiertelyä. Yleensä sää on ollut keväisen aurinkoinen ja osanottajia 8-20 henkeä. Onneksi harvoin huono sää on karsinut joukon pieneksi, jopa 4 hengeksi.
Vuonna 2015 läpimelonta on nostettu yhdistyksen 30-vuotisjuhlatapahtumaksi. Se melotaan lauantaina 9. toukokuuta, lähtö on klo 09.00 Suolijärven Hapulahdesta. Tervetuloa mukaan!
Tilastotietoa
Hallitus 1985: Risto Rumpunen pj. , Juha Väliaho siht., Jarmo Seppänen, Asko Kämäräinen ja Kari Kolari.
Puheenjohtajat: Risto Rumpunen 1985-1986, Jarmo Seppänen 1987-1994, Pasi A. 1995 – jatkuu.
SuomiMeloo –osallistumiset vuosina: 1987, 1988, 1989, 1990, 1991 ja 1995. Sen jälkeen olimme muutamina vuosina osan matkaa mukana.
- Vuoden 1996 läpimelonta Hyvinkään Sanomissa
Historiikkiin lisätään lehtileikkeitä ja kuvia. Jos sinulla on kuvia tai tarinoita, niin anna niistä vinkkiä hallitukselle!